No olihan se, sitä ei voi kiistää! Aamun treenin lopussa alkoi jännittää, ehtisikö pikkuserkkuni Mika ajallaan konserttiin. Ihan turhaan minä sitä jännitin, kun tiesin hänen olevan ihan siinä sopimassamme aikataulussa. Helin kanssa puhuessa arvelin, että Mika sanoo ne samat asiat hänelle kuin on sanonut minulle. Sen verran hyvin sitä pikkuserkkunsa tuntee, että hän kyllä sanoa asiat niin kuin ne ovat, ilman minkäänlaista kaunistelua. Hyvillä mielin sain tehdä tämän konsertin, kiitos yleisölle ja kurssikamuille!